sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Väsynyt kaikkeen

Olen väsynyt tähän kaikkeen.. Tunnun turhalta ja olemattomalta. Haluaisin vain päättää päiväni, mutta se tuottaisi liikaa tuskaa kaikille muille, joten päätän vain kiduttaa itseäni. Kaikki muut on edelläni, jos aikaa on saatan ajatella itseäni. Pyrin piilottamaan keskivaikean masennukseni, joka on kaikkien mielestä tyhmää, tiedän sen itsekkin. Olen väsynyt kuulemaan päivittäin kerjääväni huomiota olemalla ottamatta apua vastaan ja näyttelemällä masennusta. Otan apua vastaan enkä esitä, mutten osaa puhua.. Milloin ihminen on saanut tarpeeksi pahaa osakseen?
"Sinun kannattaisi aloittaa lääkitys ja psykoterapia", toteaa psykologi usein. En uskalla aloittaa lääkitystä. Voimani eivät riitä etsimään psykoterapeuttia ja miettimään paljon rahaa siihen kuluisi. Se, että nousen aamulla ylös huonosti nukutun yön jälkeen ja lähden kouluun vie paljon voimia. Haluaisin vain luovuttaa ja romahtaa.. Uskottelen kuitenkin aina itselleni tämän helpottavan. En osaa puhua kenellekkään miltä minusta oikeasti tuntuu. Jokainen sekunti esitän onnellista ja suojelen muita omalta pahalta ololtani. Olen hölmö, ruma, laiska, kaikessa huono ja turha.. 

Ehkä tämä vielä joskus helpottaa..

lauantai 3. toukokuuta 2014

Alku kaikelle

Miksi aion kirjoittaa kasvottomana ja mitä? Ensinnäkin kerron painiskelusta masennuksen kanssa ja pohdin elämääkin suurempia kysymyksiä. Kirjoitan kasvottomana, koska olen raukkamainen enkä uskalla/halua paljastaa itseäni kenellekkään. Sanon jo nyt, että  luet tätä blogia omalla vastuullasi.